Markkinointikulut ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia sekä tulo- että arvonlisäverotuksessa. Välillä rajanvetoa edustuskulujen ja markkinointikulujen välille on kuitenkin vaikeaa tehdä.

Pyritään avaamaan tätä muutaman rajatapauksen avulla:

Sekä edustuskulut että markkinointikulut siis kohdistuvat yrityksen ulkopuolisiin toimijoihin, mutta markkinointimenoissa kohderyhmää ei ole rajattu aivan samaan tapaan kuin edustuskuluissa.

Verohallinnon ohjeen mukaan mainoslahjaa, jonka arvonlisäverollinen ostohinta on enintään 50 euroa, voidaan pitää tavanomaisena. Esimerkkejä tavanomaisista mainoslahjoista ovat esimerkiksi tuotteiden näytelähetykset tai yrityksen merkkipäivinä asiakkaille jaetut lahjat.

Mikäli lahjoitettavan esineen arvo on vähäinen tai esine on muutoin sellainen, joita yritys muutoinkin jakaa mainostarkoituksessa, sen antaminen merkkipäivälahjana ei muuta hankintakulua edustusmenoksi. Sen sijaan esimerkiksi suuren rakennustyön valmistumisen tai laivan vesillelaskun yhteydessä annettu lahja on Verohallinnon mukaan luonteeltaan edustuslahja.

Verohallinnon mukaan alkoholilahjat on verotuksessa tulkittu käytännössä aina edustamiseen liittyviksi. Poikkeus voi kuitenkin syntyä sellaisessa harvinaisessa tilanteessa, jossa yritys jakaa mainoslahjana omaa alkoholituotettaan ja myös muut mainoslahjaksi tulkitsemisen edellytykset täyttyvät.

Markkinointitilaisuudet ovat lähtökohtaisesti avoimia tilaisuuksia, eikä yritys ole rajannut ennalta osallistujajoukkoa. Tyypillisin esimerkki lienee messut.

Edustustilaisuudet puolestaan ovat yleensä firman puolesta ennalta rajattuja ja tilaisuuteen on kutsuttu valikoitu joukko ihmisiä.

Jos tilaisuudessa on tarjolla myös alkoholia, katsoo verottaja hyvin suurella todennäköisyydellä, että kyseessä on edustustilaisuus ja täydet vähennykset jäävät tällöin saamatta.

Rajanvetoa markkinointi- ja edustustilaisuuksien välillä on puitu seikkaperäisemmin Verohallinnon ohjeistuksessa.

​