Kun yritys ostaa tavaroita toisesta EU-maasta toiselta yritykseltä on kyseessä yhteisöhankinta. Tavaran tulee siis liikkua toisesta EU-maasta toiseen. Pääsäännön mukaan yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuvan siinä EU-maassa, jossa tavaran kuljetus päättyy. Esimerkiksi, kun suomalainen yritys ostaa saksalaiselta yritykseltä tavaroita ja nämä kuljetetaan Saksasta Suomeen, on kyseessä yhteisöhankinta, joka verotetaan Suomessa (käänteinen arvonlisävero).

Kuten yhteisömyynneissäkin myös yhteisöhankinnoissa laskulla tulee näkyä sekä ostajan että myyjän VAT-tunniste sekä olla maininta laskun verottomuudesta (esimerkiksi ”ALV 0% yhteisömyynti” tai ”VAT 0% Intra Community supply”). Tällöin valitaan kululajiksi Kulut > Materiaalit ja palvelut > EU-tavaraostot ja arvonlisäveroprosentti sen mukaan mikä hankinnan arvonlisävero olisi Suomessa tai 0 % mikäli hankinta ei tule arvonlisäveron osalta vähennettävään käyttöön.

Kun tavaroita hankitaan EU:n ulkopuolelta, on kyseessä maahantuonti. Maahantuonnista arvonlisäveron on velvollinen suorittamaan se, joka on tuonti-ilmoitukseen merkitty tavaranhaltijaksi. Maahantuonnin osalta puhutaan veron perusteesta, joka on yleensä tavaran tullausarvo.

Tuonnin osalta käytetään kululajia Kulut > Materiaalit ja palvelut > Maahantuonti EU:n ulkopuolelta, mutta summaksi tulee veron peruste ja arvonlisäveroprosentti valitaan sen mukaan mikä olisi hankinnan arvonlisävero Suomessa. Voit lukea tarkemmin aiheesta täältä.